Haluatko tietokirjailijaksi, oletko hullu?

Vierailin keväällä Kittilän lukiossa puhumassa oppilaille tietokirjailijan ammattista. Vierailu oli Suomen tietokirjailijat ry:n järjestämä. Yhdistys järjestää lukiovierailuita keväisin ja syksyisin - kannattaa seurata yhdistyksen nettisivuja, siellä ilmoitellaan (siitäkin) asiasta.

Jos tietokirjan kirjoittaminen, tai jopa tietokirjailijan ammatti, kiinnostaa, niin sivuutetaan se tosiasia, että sellaiseksi haluava mahtaa olla hullu tai muuten sekopää ja mennään suoraan asiaan. Eli tässäpä muutama vinkki, joista kerroin myös Kittilässä.

Tietokirjailijaksi voi päätyä/päästä/joutua pääasiassa kahta eri reittiä: määrätietoisella työllä tai vahingossa. Itselleni tästä tuli ammatti puoliksi vahingossa. Olin ajatellut, että voisin kirjoittaa tietokirjan graduaiheestani, joka käsitteli neuvostopartisaanien iskuja jatkosodassa sekä niiden uutisointia ja sensurointia. Mutta sitten sain päähäni - aluksi ihan vitsinä - ajatuksen Jaloviina-kirjasta.

Ole realisti ja ole sinnikäs. Ideasi voi olla hyvä, mutta se ei pelkästään riitä. Käytä runsaasti aikaa ja vaivaa ideasi hiomiseen - idean saattaminen kirjalliseen muotoon on (ainakin mulla) oma hommansa. Kerro myös, kenelle kirjaa kirjoitetaan, miksi kirja kirjoitetaan, millä tavoin se tuo uutta tietoa ja näkökulmaa omaan aihepiiriinsä ja niin edelleen. Älä kirjoita ideaasi romaaniksi. Kustantamoihin lähetetään läjäpäin käsikirjoituksia ja kirjaideoita, joten suksen mittaisen sähköpostin lukeminen voi olla melkoinen turn-off, etenkin jos asiaan ei päästä muutamissa ensimmäisissä lauseissa. Usein onkin vaikeaa selostaa asia tiiviisti kuin laveasti. Mutta ei saa antaa periksi. Ne kuuluisat perselihakset käyttöön, kyllä se idea sieltä kirkastuu sujuvaan, tiiviiseen pakettiin. Sitten onkin aika lähestyä kustantamoja.

Toisin kuin kaunokirjallisten teosten kanssa tietokirjasta ei tarvitse lähettää valmista käsikirjoitusta nähtäväksi. Tavat tosin vaihtelevat tässä(kin) asiassa: osalle kustantajista riittää tiivis esittely ideasta, osa haluaa nähdä näyteluvun. Myös alustava sisällysluettelo auttaa vakuuttamaan kustantajaa, että tässä ollaan tosissaan liikenteessä.

Lähetä ideasi ja näytelukusi mahdollisimman monelle kustantamolle. Sen verran karsintaa kannattaa kuitenkin tehdä, että pelkästään lastenkirjallisuuteen suuntautuneelle kustantamolle ei kannata tieto-opusideoita tyrkyttää. Hengelliseen kirjallisuuteen suuntautunut kustantamo taas tuskin innostuu suomalaisen pornoteollisuuden historiaa luotsaavasta kirjaideasta. Ymmärrätte kyllä. Parhaimmillaan ideastasi innostuu useampikin kustantamo, ja saat kaikessa rauhassa miettiä itsellesi sopivaa yhteistyökumppania. Pahimmillaan kustantamo pyytää sinulta täydennystä, ehkä uutta näkökulmaa, muokkauksia ja muita muutoksia - ja niitä odotellessaan varastaa ideasi ja toteuttaa sen itse. Näinkin tiedän tapahtuneen. Ja se on huono juttu, varsinkin jos olet tarjonnut ideaasi vain yhteen paikkaan. Jos kustantamosta ei vastata sähköposteihin ja muihin tiedusteluihin, etsi toinen kustantamo. Käsikirjoituksen voi aina vetää pois, ainakin ennen kuin sopimus on allekirjoitettu.

Etenkin ensikertalaisten kannattaa pyytää sopimusasioissa apua. Näytä saamaasi kustannussopimusta jollekin ennen kuin allekirjoitat sen. Vaikka et olisikaan esimerkiksi Suomen tietokirjailijoiden jäsen, aina voi ottaa yhteyttä ja kysyä neuvoa. Sitä yleensä saa, tai ainakin neuvotaan eteenpäin. Suomen tietokirjailijoiden ja Suomen Kirjailijaliiton sivuilta löytyy hyviä tietopaketteja kustannussopimuksista. Ole tarkkana tekijänoikeuksistasi, sähköisistä julkaisuista ja tietysti myös tekijänpalkkioprosentista. Alle 20 pinnaa on liian vähän. Vaikka olisit esikoiskirjailija.

Tietokirjallisen työskentelyn rahoitus onkin sitten oma juttunsa, mutta pääsääntönä voisi sanoa, että apurahoja ei saa, jos niitä ei hae. Yleensä apurahoja myöntävät säätiöt ja yhdistykset haluavat selkeän tutkimussuunnitelman osana hakemusta. Siihen kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Parhaimmillaan se voi rahoittaa työrauhan jopa vuodeksi! Ensimmäiselle tietokirjalle voi olla vaikeaa saada rahoitusta. Suomen tietokirjailijoilla on apuraha esikoistietokirjaa kirjoittaville. Muista liittää hakemukseen mukaan kustannussopimus. Myös sähköpostit, joista selviää kustantajan kiinnostus, kannattaa liittää mukaan, ellei sopimuksesta ole ehditty vielä sopia.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

Tässä meikä Altian tehtaaalla pari kuukautta Jallu-kirjaideasta. Ei ollut kustannussopparia eikä muutenkaan tietoa, kuinka kirjan saisi julki. Mutta aivan sama, pääsinhän Jallu-tehtaalle. Huomaattehan, kuinka coolisti siinä yritän olla valtaisasta Jaloviina-määrästä huolimatta. Kuva: Noora Piili